Valkovuokkoja

Tämän kevään sää ei oikein ole suosinut meidän projekteja. Autolla ei edelleenkään pääse mökkipihaan saakka ja saunamökin palikat (kuten meidän keskimmäinen sanoi) ovat edelleen hieman liian kaukana rakennuspaikasta. Tosin eipä ole maansiirtohommiakaan ja pohjatöitä vielä saatu aloitettua. Toivossa on hyvä elää, että kesäloman alkaessa päästään kuitenkin jo ihan tositoimiin, sillä ensi viikolle olisi kaavailtu sekä mökkitien parannustöitä että saunan pohjatyöt.

Mutta mökkielämästä ja siellä yöpymisestä olemme saaneet nauttia koko perheellä ensimmäistä kertaa. Teinikin saatiin mukaan kun aloitimme henkisen valmistelun hyvissä ajoin. Hän tosin vietti ensimmäisen puolituntia autossa mököttäen (ihmeen vähällä selvittiin, oma äitini kertoi minun aikoinaan jumiutuneen autoon 2 tunniksi...).

Mutta uni maittoi hyvin.

Mökillä meidän Ranskanpullakin pääsee unikaveriksi, ettei tarvitse kylmässä lattianrajassa kuorsata.. eikun siis nukkua.

Mielenkiinnolla odottelen mitä kaikkea kukkapenkeistä nousee. Valkovuokot ainakin kukkivat jo kauniisti.

Pionipenkistäkin haaveilen. Haluan pihaan vain vanhoja perinnekasveja. Kuistin ikkunalaudatkin suorastaan vaativat pelargonioita ja pitää siihen muutama niitä hankkia. Jospa säilyisivät hengissä silloinkin kun emme mökillä ole.

Pullamössöä

Ettei elämä menisi vain purujen kantamiseksi, niin sen ulkopuolella teen erittäin tärkeää taustatyötä.
Toisinsanoen erilaisia elämääkin tärkeämpiä hankintoja.
Kuten nämä kahvikupit.

Nämä kupit kumpuavat suoraan lapsuudesta. Niihin liittyy viikonloput ja lomat mummolassa. Mummon keittämä pannukahvi, palasokeri ja mummon leipoma maailman paras pulla. Eli PULLAMÖSSÖ.
Mistään muunlaisesta kahvikupista pullamössö ei maistu yhtä hyvälle, kuin näistä vanhoista Arabian kupposista. Omille lapsille on ihan pakko saada se sama makuelämys toteutettua.

Nyt näiä on neljä paria ja etsintä jatkuu. Sinivalkoiset löysin Oulun Paljekirppikseltä ja keltaiset SPR:n Kontista.

Suurtehoimurointia meikäläisten malliin

Ei tämä nyt oikein onnistu, jos tarkoituksena oli pitää remonttipäiväkirjaa blogin muodossa. Luvattoman huonosti olen ehtinyt kirjoittelemaan. Mutta nyt teenkin useamman päivityksen ettei aivan kärryiltä pudota.

Lunta riitti Pieniniemen pihalla huhtikuun alussa.

 
Lattialaudat irtoilivat ihmeen ripeästi ja sitten edessä olikin suurin ja likaisin urakka. Vanhojen eristeiden poisto. Ja sitä riitti. Sammalkerros, savikerros ja sahanpurukerros. Niin ja reunoille vähemmän viisaasti hiirien pesiksi laitetut lasivillat.

Jossakin vaiheessa lattia on selvästikin aukaistu, tehty ns.korjaustoimenpiteet ja laitettu lattialaudat paikoilleen. Asialla ei ainakaan ole ollut asiantuntija (ei toki olla mekään) mutta ei kyllä oikeasti ollut minkäänlaista järkeä niiden ns. juoksujen teossa. Laudanpätkää siellä sun täällä irtonaista ja lahoa pölkkyä. huhhuh...

Pääsiäislomalla sitten vein miehen mökkilomalle kahdeksi yöksi ja kolmeksi päiväksi ja palasin itse töihin. Hengityssuojaimia kului ja onneksi oli valtavan hyvät hanget, kun mies eristeitä kuskasi ahkiolla pois pirtistä tontin laitamille.

Ei sitten tilattu suurtehoimuriautoa...

Muutama alin hirsikerta menee uusiksi. Erityisesti sen seinän alimmat hirret ovat pehmeitä missä on vesijohto.