Vilkaisu rantasaunalle

Jos nyt kuitenkin näyttäisin pienen vilauksen millainen rantasauna meille sitten tulikaan.

Sanasta tuli sitten tumma. Jestas miten ärsyttävää olikaan SaunaSupia sutia kattoon, seiniin ja lauteisiin. Huh.

 

200kg kiviä tuottaa ihan mielettömät löylyt. Meillä on nyt mökillä paaaljon parempi sauna kuin sähkösaunakoppi kotona ;).

 

Ihanat Intiasta ostamani bambujakkaratkin löysivät täydellisen paikkansa pikkuruisesta pukuhuoneesta.

 

Saunatuvan puoli ei ole järin suuri, mutta kyllä sinne mahtuu muutama ihminen istumaan ja yöpymäänkin tarvittaessa. Pientä listojen ja pintojen laittelua jäi ensi kesällekin.

 

 Takkakiuas, ainakin tähän asti olemme olleet erittäin tyytyväisiä hankintaan. Lämmittää saunatupaa hieman, mutta ei liikaa.

 

Sauna törröttää jokitörmällä turvassa tulvilta joita on tänä kesänä riittänytkin. Ensi kesänä sitten ulkoviimeistelyt ja ehkäpä portaat alas rantaan.

 

 

Ratkaiseva askel

Pitkä tauko takana. Ei ole hirveästi ollut kirjoittamisen aihetta, sillä jotenkin koen, että uuden uutukaisen saunarakennuksen vaiheet eivät tämän blogin aihepiiriin hirveästi kuulu. Ja talon remontti ei ole edennyt kesän aikana oikeastaan mihinkään muualla kuin ajatuksissa.

Nyt sitten otimme ratkaisevan askeleen ja kävimme  PORA:n eli Pohjois-Pohjanmaan Korjausrakentamiskeskuksen korjausarkkitehdin juttusilla. Ja taisikin olla se kaikkein viisain veto minkä olemme tässä projektissa tehneet (kaikista viisain olisi varmaan ollut se, että olisimme kuunnelleen järjen ääntä ja jättäneet tämän projektin aivan muille ihmisille, mutta eipäs se järjen ääni hirveästi meidän projekteissa ja päätöksissä aina ilmoittele itsestään...).

Onneksi emme kuitenkaan ole ehtineet hirveästi purkutöillä tuhoa saada aikaan talossa. Korjausarkkitehdin viesti oli yksinkertaisesti se, että hitaasti eteenpäin, varsinkin kun meillä ei ole mitään kiirettä. Suunnitellaan, suunnitellaan ja sitten vasta toteutetaan. Ja näinhän se on varmasti paras edetäkin.

Tässä vuoden aikana alkuperäisetkin haaveet ja suunnitelmat ovat muuttuneet, joten suunnitellaan vielä ensi talvikin ja sitten aloitetaan urakka pikku hiljaa. Pitkän listan paikallisista ammattilaisistakin saimme häneltä ja ehkäpä heistä löytyy sitten meille korjausrakentaja.

Nyt siis sitten mietitään MITÄ me halutaan talolta ehdottomasti ja mitä ei, sitten listataan myös niitä juttuja mitä olis kiva hankkia/tehdä mutta ne olis sitten jotain ekstraa ja niille voisi tehdä jonkinlaisen "varauksen" tulevaisuuden varalle.

Seuraavaan blogin teenkin sitten näistä asioista.



 

Kukkivia yllätyksiä

Jännityksellä olen odotellut mitä kukkapenkeistä (ja vähän muualtakin) nousee. Aika perinteisiä kukkia onneksi. Haaveilen edelleen pionipenkistä, mutta vielä tänä kesänä jääkööt haaveeksi.

Rantapenkereellä on nokkosten seassa paljon kieloja. Ensi kesänä pitää yrittää olla nokkosia nopeampi, niin saisi kielomeren kauniisti esiin.

Mikä huumaava tuoksu oli vallannut pihapiirin noin reiluviikko juhannuksen jälkeen. Juhannusruusut kukkivat ja levittivät tuoksuaan joka paikkaan. Siihen kun vielä lisäsi syreenin...

Perunamaahan olen ajatellut kylvää niittykukkien siemeniä. Meille riittää ihan sellainen 3mx3m perunamaa, eikä tuollainen jättiläinen ;). Nurmikoksi emme sitä todellakaan laita sillä nurmikon leikkaamistä riittää muutenkin niin paljon, ettemme meinaa oikein perässä pysyä.

Kesäkuun kuulumisia heinäkuussa

Ajatuksena oli kirjoitella blogia mökiltä käsin ihan päivittäin. Toisin kävi. Nettiyhteys on surkeaakin surkeampi ja kännykällä kirjoittelu ei oikein innosta.
Noh, tässä kuitenkin pienehkö kooste aikaan saannoksista. Olemme lähes täysin keskittyneet rantasaunan rakentamiseen ja mielenkiinto talon remontoimiseen on siirretty syksylle.

Kesäkuun alussa istutimme perunan. Ensimmäisen ja viimeisen kerran näin laajalle alueelle. Ja se alue oli vain murto-osa alkuperäisestä perunamaasta. Ei ikinä koskaan enää näinkään suurelle alalle. Näyttää nimittäin siltä, että sitä perunaa taitaa tulla ihan yli oman tarpeen. Kuka kumma ne jaksaa maasta kaivaa ja kellariin siirtää?? Olen tullut siihen tulokseen, että perunat saa tosi näppärästi kaupasta ihan kuin ennenkin ;).

Saunarakennuksen tekeminen alkoi kesäkuun ensimmäisillä viikoilla. Millimetrin tarkkaa hommaa ;).

Juhannuksena saavutettiin tämä vaihe. Enpä olisi oikeasti uskonut. Miehen kanssa nimittäin kahdestaan kokosimme hirsiseinät. Apumies (tai oikeastaan työnjohtaja) saapui avuksi sitten juhannusviikonlopuksi.

Neitokainen nautti mato-onkimisesta.

Työntäyteisenä juhannuksena kokkokin poltettiin vasta juhannuspäivän iltana. Onko sillä oikeasti väliä milloin sen polttaa ;) ??

Valkovuokkoja

Tämän kevään sää ei oikein ole suosinut meidän projekteja. Autolla ei edelleenkään pääse mökkipihaan saakka ja saunamökin palikat (kuten meidän keskimmäinen sanoi) ovat edelleen hieman liian kaukana rakennuspaikasta. Tosin eipä ole maansiirtohommiakaan ja pohjatöitä vielä saatu aloitettua. Toivossa on hyvä elää, että kesäloman alkaessa päästään kuitenkin jo ihan tositoimiin, sillä ensi viikolle olisi kaavailtu sekä mökkitien parannustöitä että saunan pohjatyöt.

Mutta mökkielämästä ja siellä yöpymisestä olemme saaneet nauttia koko perheellä ensimmäistä kertaa. Teinikin saatiin mukaan kun aloitimme henkisen valmistelun hyvissä ajoin. Hän tosin vietti ensimmäisen puolituntia autossa mököttäen (ihmeen vähällä selvittiin, oma äitini kertoi minun aikoinaan jumiutuneen autoon 2 tunniksi...).

Mutta uni maittoi hyvin.

Mökillä meidän Ranskanpullakin pääsee unikaveriksi, ettei tarvitse kylmässä lattianrajassa kuorsata.. eikun siis nukkua.

Mielenkiinnolla odottelen mitä kaikkea kukkapenkeistä nousee. Valkovuokot ainakin kukkivat jo kauniisti.

Pionipenkistäkin haaveilen. Haluan pihaan vain vanhoja perinnekasveja. Kuistin ikkunalaudatkin suorastaan vaativat pelargonioita ja pitää siihen muutama niitä hankkia. Jospa säilyisivät hengissä silloinkin kun emme mökillä ole.

Pullamössöä

Ettei elämä menisi vain purujen kantamiseksi, niin sen ulkopuolella teen erittäin tärkeää taustatyötä.
Toisinsanoen erilaisia elämääkin tärkeämpiä hankintoja.
Kuten nämä kahvikupit.

Nämä kupit kumpuavat suoraan lapsuudesta. Niihin liittyy viikonloput ja lomat mummolassa. Mummon keittämä pannukahvi, palasokeri ja mummon leipoma maailman paras pulla. Eli PULLAMÖSSÖ.
Mistään muunlaisesta kahvikupista pullamössö ei maistu yhtä hyvälle, kuin näistä vanhoista Arabian kupposista. Omille lapsille on ihan pakko saada se sama makuelämys toteutettua.

Nyt näiä on neljä paria ja etsintä jatkuu. Sinivalkoiset löysin Oulun Paljekirppikseltä ja keltaiset SPR:n Kontista.

Suurtehoimurointia meikäläisten malliin

Ei tämä nyt oikein onnistu, jos tarkoituksena oli pitää remonttipäiväkirjaa blogin muodossa. Luvattoman huonosti olen ehtinyt kirjoittelemaan. Mutta nyt teenkin useamman päivityksen ettei aivan kärryiltä pudota.

Lunta riitti Pieniniemen pihalla huhtikuun alussa.

 
Lattialaudat irtoilivat ihmeen ripeästi ja sitten edessä olikin suurin ja likaisin urakka. Vanhojen eristeiden poisto. Ja sitä riitti. Sammalkerros, savikerros ja sahanpurukerros. Niin ja reunoille vähemmän viisaasti hiirien pesiksi laitetut lasivillat.

Jossakin vaiheessa lattia on selvästikin aukaistu, tehty ns.korjaustoimenpiteet ja laitettu lattialaudat paikoilleen. Asialla ei ainakaan ole ollut asiantuntija (ei toki olla mekään) mutta ei kyllä oikeasti ollut minkäänlaista järkeä niiden ns. juoksujen teossa. Laudanpätkää siellä sun täällä irtonaista ja lahoa pölkkyä. huhhuh...

Pääsiäislomalla sitten vein miehen mökkilomalle kahdeksi yöksi ja kolmeksi päiväksi ja palasin itse töihin. Hengityssuojaimia kului ja onneksi oli valtavan hyvät hanget, kun mies eristeitä kuskasi ahkiolla pois pirtistä tontin laitamille.

Ei sitten tilattu suurtehoimuriautoa...

Muutama alin hirsikerta menee uusiksi. Erityisesti sen seinän alimmat hirret ovat pehmeitä missä on vesijohto.