Kurkkaus

Pienimuotoista syyslomaa on vietetty kahden vapaapäivän voimin. Ja minnepä muualle kuin mökille sitä taas suunnattiin. Ja saatiin valtavasti taas aikaan. Ihan harmittaa kun tuo talvi uhkaavasti tulee päälle, olisi niin paljon energiaa ja innostusta jatkaa remontointia vaikka läpi talven.
Olemme saaneet revittyä pirtistä kaiki pinkopahvit, tapetit ja levyt pois. Kova työ tulee olemaan, ennen kuin hirsiseinä miellyttää silmää mutta ihan taatusti jonakin päivänä!

Tässä muutama ennen ja jälkeen kuva







Mummo ja ukki ajelivat myös ensikäynnille mökille. Ja heti heidät piti hommiin laittaa. Seinissä on miljoonia pahvinauloja ynnämuita nauloja ja niiden pois repimiseen menisi yksi ikuisuus. Nyt saatiin homma erittäin hyvälle mallille.
Uskaltauduimme raottamaan hieman lattiaakin. Pirtissä on olut ennen muinoin leivinuuni ja se rakennelma on alkanut kallistumaan ja uuni on ollut pakko purkaa. Sen jälkeen lattia on uunin alalta levytetty... lastulevyllä...

Joo... olihan siellä jonkinlaisia viritelmiä. Uunin alla ollut betoniperustus on onneksi jo valmiiksi hajoitettu ainakin osaksi. Ja se selvisi myös, ettei ainakaan pirtin lattiassa ole tippaakaan vuorivillaa saati minkäänlaista muutakaan eristettä. No, eipähän tarvitse niitä kantaa selkä väärällään pois ;). Muuta hommaa kun lattiassa tulee riittämään.
Kannattanee harkita kauan ennen kuin tuonne tuo vatupassia, kannattaneeko tuoda ollenkaan. melkein olisi kai parempi tehdä silmämääräisesti, sillä suoraa tuosta rakennelmasta ei saa varmasti millään. Mutta se ei toki ole tarkoituskaan.


Meidän Ponde on aina uteliaana mukana menossa. Pontuksesta saa kaverin teki mitä tahansa. Ponde rakastaa olla maalla. Vauhtia riittää ja koiruus on aivan rättipoikkiväsynyt kun remonttireissuilta kotiin palataan. Ihanaa kun pihapiiri on sen verran suuri että Pontuksen voi antaa juoksennella vapaana (ei silti, että hän kovin kauas mammasta uskaltautuisikaan).

Ensimmäiset hankinnat

Sinä päivä kun tarjous hyväksyttiin, naputtelin nettiin kirjatilauksen.
Hannu Rinteen PERINNEMESTARIN REMONTTIKIRJAsta on varmasti tuleva "raamattumme" seuraavien vuosien aikana.

Isäntä teki myös ensimmäisen ostoksensa. Nimittäin päältä ajettavan ruohonleikkurin. Mökillä ruohonleikkaamista riittää. Entisillä omistajilla oli KOLME (työnnettävää) ruohonleikkuria, he veivät yhden mukanaan ja jättivät meille kaksi. JOS meillä on tarkoitus tehdä siellä muutakin kuin leikata ruohoa, ajoleikkuri on ainoa vaihtoehto. Jos kotona meidän pienehkön pihan leikkaamiseen saa kulumaan 1½-2 tuntia, niin mökillä sen voi kertoa ainakin kolmella... Niin ainakin uskon, enkä edes halua testata kuinka pieleen (alakanttiin) arvioin sen oikeasti.

Tekisi niin kovasti mieli suunnata antiikkikauppoihin ostamaan wanhoja huonekaluja, mutta koetan nyt hillitä itseni. Yksi ihana perinteinen Matti ja Maija-astiakaappi meni kuitenkin jo valitettavasti ohi suun, sillä asiaa miettiessäni joku toinen oli sen ihanuuden ostaa paukauttanut. Harmittaa :(.

Isäntäkin on jo jostain syystä hieman kyseenalaistanut mun prioriteettejani. Mutta minkäs teet, kun jo sieluni silmin näen meidän pirtin valmiiksi sisustettuna...

Pinkopahvin alta...

Viikonloppuna pääsimme ensimmäisen kerran tositoimiin.


Lauantaiaamuna pakkasimme auton, peräkärryn, koiran ja tyttären mukaan ja suuntasimme intoa puhkuen mökkeilemään. Avaimet totta kai unohtuivat ja jouduimme kerran kääntymään takaisin niitä hakemaan. Ja toisen kerran noin 10km ennen mökkiä mies hoksasi, että ajoleikkurin avaimet roikkuivat edelleen kotona avainkaapissa.. Eli se siitä ruohonleikkaamisesta.
Mut ei siinä mitään, tutkimme nurkkia ja tiluksia . Mittailimme saunamökille sopivaa paikkaa. Sehän meillä on myös tarkoitus rakentaa heti miten ensi kesänä. Navetan yhteydessä on toki sauna, mutta todella huonokuntoinen.
Sisällä meitä kovasti poltteli kurkata pinkopahvien alle ja niinhän teimmekin. Alta paljastui hyväkuntoinen hirsi, mutta hieman kirjava. Osa seinästä oli tummaksi patinoitunutta ja osa jossakin vaiheessa (todennäköisesti 1950, kun pinkopahvit oli asetettu), tasoiteltu eli väriero oli melkoinen.
Hieman keskustelua sai aikaan se, kuinka paljon hirttä jätetään näkyville. Itse olen sitä mieltä, että vain päätyseina ja hieman sivuseiniä, mutta mies haluaisi kaikki seinät hirrelle. Noh, keskustellaan ;).
Sunnuntaina menimme takaisin mökille koko perheellä ja täytyy sanoa, että ihmeellisen kivasti lapsetkin viihtyivät. Jopa Esikoinen, jota meidän projekti ei vois kuulemma vähempää kiinnostaa. Vinkuiitana toimi vain Neitokainen, joka tuumas pahvien kantamisen välillä, että eikö täällä mökillä koskaan voi vain pitää hauskaa, vaan aina pitää töitä tehdä? Vastasin, että ehkäpä sitten 10 vuoden kuluttua ;). Poitsut leikkasivat ruohoa ajoleikkurilla ja sehän lystiä olikin. He myös toimivat nuotiomestareina kun poltimme pinkopahveja.

Ja tässä viikonlopun suurin saavutus (ruohonleikkuun ohella):

PS. Arvatkaas onko kädet kipeinä...

Se oli eräs lauantaiaamu elokuussa.

Lueskelin aamun lehteä ja varsinkin sitä Koti-liitettä. Ja sieltä se pisti silmään.

"Myydään kesäasunto. Hirsinen päärakennus 1900-luvun alkupuolelta, jossa pirtti ja kaksi kamaria. Pihapiirissä vanha hirsiaitta ja huonokuntoinen navettarakennus, jossa sauna."

Juuri sellainen jota olin haaveillut. VANHA TALO JA PIHAPIIRI. Ja kuvakin miellytti silmää. Ja hinta. Ja erityisesti sijainti, vain tunnin matkan päässä. Eihän siinä sitten auttanut kuin ottaa puhelin käteen ja soittaa välittäjälle, josko pääsisimme kesäpaikkaa katsomaan.

Seuraavalla viikolla kävimme katsomassa paikkaa ja vaikka pienimuotoinen järkytys oli talon todellinen kunto, niin mökkikuume nousi huippuihinsa. Hullunrohkeita kun olemme, niin pirtin kuprulle noussut lattiakaan ei meitä ovelta pois käännyttänyt.

Ja varsinkin se, että koko paikka, tontti joen varrella, 90 metriä rantaviivaa, kaunis maisema ja siisti ympäristö oli jo itsessään ihastumisen ja ostamisen arvoinen.

Mietimme ja mietimme ja haimme asiantuntijan apua ja rohkaisua enoltani, jolla on vuosikymmenien kokemus vanhan hirsitalon kunnostamisesta, valtava määrä tietoutta ja ideoita.

Kävimme sitten katsomassa paikkaa toisenkin kerran ja nyt osasimme katsoa "sillä silmälllä" enon ohjeiden mukaan. Mies konttasi talon alla ja ullakolla, koputteli ja kopsautteli, haisteli ja melkeinpä maisteli.

Ja päätimme tehdä tarjouksen.

Kaksi tuntia tarjouksen jättämisestä puhelin soi.

Tarjous hyväksytty.

Kaupat teimme 11.10.2011.