Se oli eräs lauantaiaamu elokuussa.

Lueskelin aamun lehteä ja varsinkin sitä Koti-liitettä. Ja sieltä se pisti silmään.

"Myydään kesäasunto. Hirsinen päärakennus 1900-luvun alkupuolelta, jossa pirtti ja kaksi kamaria. Pihapiirissä vanha hirsiaitta ja huonokuntoinen navettarakennus, jossa sauna."

Juuri sellainen jota olin haaveillut. VANHA TALO JA PIHAPIIRI. Ja kuvakin miellytti silmää. Ja hinta. Ja erityisesti sijainti, vain tunnin matkan päässä. Eihän siinä sitten auttanut kuin ottaa puhelin käteen ja soittaa välittäjälle, josko pääsisimme kesäpaikkaa katsomaan.

Seuraavalla viikolla kävimme katsomassa paikkaa ja vaikka pienimuotoinen järkytys oli talon todellinen kunto, niin mökkikuume nousi huippuihinsa. Hullunrohkeita kun olemme, niin pirtin kuprulle noussut lattiakaan ei meitä ovelta pois käännyttänyt.

Ja varsinkin se, että koko paikka, tontti joen varrella, 90 metriä rantaviivaa, kaunis maisema ja siisti ympäristö oli jo itsessään ihastumisen ja ostamisen arvoinen.

Mietimme ja mietimme ja haimme asiantuntijan apua ja rohkaisua enoltani, jolla on vuosikymmenien kokemus vanhan hirsitalon kunnostamisesta, valtava määrä tietoutta ja ideoita.

Kävimme sitten katsomassa paikkaa toisenkin kerran ja nyt osasimme katsoa "sillä silmälllä" enon ohjeiden mukaan. Mies konttasi talon alla ja ullakolla, koputteli ja kopsautteli, haisteli ja melkeinpä maisteli.

Ja päätimme tehdä tarjouksen.

Kaksi tuntia tarjouksen jättämisestä puhelin soi.

Tarjous hyväksytty.

Kaupat teimme 11.10.2011.